Messu kuuluu kaikille

Seurakuntaelämän ydin on yhteinen jumalanpalvelus ja ehtoollisenvietto.  Messuun kokoontuvat Kristuksen ruumiin jäsenet kukin omalta taholtaan, omine iloineen, suruineen, kysymyksineen ja ajatuksineen.  Jokainen sellaisena kuin on, omana itsenään ja omasta elämäntilanteestaan käsin.  Yhdessä kuulemme Jumalan sanaa, vierekkäin polvistumme ehtoollispöytään.  Erilaiset ihmiset, silti paljossa samanlaiset.

Tässä kauniissa kuvassa seurakunnasta on totta vähintäänkin toinen puoli.  Tuiki tavallinen sunnuntaiaamun messu kokoaa yhteen edustavan otoksen seurakuntalaisista.  Mutta kaikkia se ei tavoita.  Kaikille se ei ole paras mahdollinen paikka oman hengellisen elämän ja jumalasuhteen hoitamiseen.  Siksi tarvitaan erityismessuja, jotka on suunniteltu erityisesti jonkin seurakuntalaisjoukon tarpeiden mukaisesti.

Viime vuosikymmeninä on kirkossa syntynyt monia erityismessuja: On Tuomasmessua, Mukulamessua, Iskelmämessua ja monia muita.  Näiden lisäksi järjestetään tietenkin erilaisia perhe- ja koululaiskirkkoja, herätysliikkeiden kirkkopyhiä ja messuja, joihin kutsutaan erityisesti jonkin ammatti-, harraste- tms. ryhmän jäseniä.

Riihimäellä uusi tulokas erityismessujen sarjassa on Sateenkaarimessu, joka järjestetään Keskuskirkossa sunnuntaina 3.6.2012 klo 13.  Messu on luonnollisesti avoin kaikille, mutta mukaan kutsutaan erityisesti seksuaalisiin vähemmistöihin kuuluvia ja heidän läheisiään.  Sateenkarimessun järjestäminen on herättänyt jonkin verran keskustelua ja mielipiteitä puolesta ja vastaan.

Seurakunnan tärkein tehtävä on järjestää jäsenilleen mahdollisuuksia oman hengellisen elämänsä hoitamiseen sanan ja sakramenttien avulla.  Tämän tehtävän hyvä hoitaminen edellyttää monimuotoista ja mahdollisimman laajakatseisesti ymmärrettyä jumalanpalveluselämää.  Tavallisen messun rinnalle tarvitaan erityismessuja, sillä Jeesus käski kertoa evankeliumin kaikille – ei vain niille, jotka kokevat olonsa kotoisaksi Keskuskirkossa sunnuntaiaamun messuissa. 

Moni kysyy, miksi Sateenkaarimessuun tulijat eivät voisi sittenkin osallistua tavalliseen jumalanpalvelukseen.  Mitä erityistarpeita ihmisen seksuaalinen suuntautuminen tuo hänen hengellisen elämänsä suhteen?  Luulisin, ettei mitään.  Jumalan luomina meissä asuu kaipaus Hänen yhteyteensä riippumatta muista ominaisuuksistamme.  Mutta niin kauan, kuin Sateenkaarimessun järjestämisestä kiistellään, sen järjestäminen on tarpeellista.

Vuosia sitten eräs seksuaaliseen vähemmistöön kuuluva henkilö kertoi, ettei hän halua tulla kirkkoon, koska ”ikinä ei tiedä, tuomitaanko minut siellä kadotukseen”.  Niin kauan, kuin jonkun on pelättävä, ettei hän ole tervetullut messuun omana itsenään, niin kauan, kuin jonkun on pelättävä, että hänet tuomitaan – niin kauan on Sateenkaarimessu tarpeellinen.

Joulun tuttu vieras

Joulu on vierailujen aikaa. Perheet ja suvut kokoontuvat yhteisen pöydän ääreen, ehkä myös ystävät ovat koolla jonain joulun pyhistä.  Sopu ja yhteisymmärrys säilyy näissä tapaamisissa vaihtelevasti: joskus yhdessäolo tuntuu liian lyhyeltä, joskus vierailu ei ota millään loppuakseen.

Onneksi kuitenkin monet tapaamiset ovat onnistuneita. Läheisten kesken koetaan yhteenkuuluvuutta ja ainakin kerran vuodessa halutaan osoittaa toinen toiselleen rakkautta ja huolenpitoa.   Tutut vieraat lämmittävät sydäntä ja antavat voimaa arkeen ja koko tulevaan vuoteen.

Jouluna me saamme vieraaksi myös menneet sukupolvet.  Jokin joulun ikiaikaisessa sanomassa ja tunnelmassa herkistää mielen kuulemaan muistoja.  Muistoissa he ovat läsnä, kaikki jo edeltä menneet.  Joidenkin muistojen äärellä voi vain kiitollisena huokaista: Miten arvokas onkaan ihmiselämä, miten arvokkaita muistot yhteiseltä taipaleelta.  Joku toinen muisto voi olla niin kipeä, että sen tahtoisi vain unohtaa, mutta juuri jouluna ei mitenkään voi. 

Yhtäkaikki, menneet polvet ovat joulussamme läsnä, halusimme sitä tai emme.  He ja muut läheiset ihmiset ovat läsnä myös siellä, missä joulua vietetään yksin.  Joskus on niin, että puuttuva vieras täyttää suurimman tilan mielessä ja sydämessä. Joillekin se tekee yksinäisyyden helpommaksi, toisille taas vaikeammaksi kestää.

Monelle meistä jouluun kuuluu myös ikävä.  Se voi olla ihmisen ikävää, kaipausta menneeseen, tai johonkin, jota ei kenties koskaan ollutkaan.  Mutta se voi olla myös taivasikävää, kaipuuta kohti ihmisen lopullista kotia ja määränpäätä, joka tuntuu olevan liian kaukana.

Kuitenkin juuri jouluna taivas koskettaa maata.  Nopeasti ja kevyesti, kuin enkelinsiivellä hipaisten.  Jouluna kohtaavat rajallisuus ja äärettömyys, aika ja ikuisuus.  Juuri siitä syntyy ilo, jouluilo, jota voi kokea, vaikkei ympäristö tai oma elämäntilanne kovin valoisalta näyttäisikään.

Olipa Sinun joulusi sitten iloista vilskettä täynnä oleva perhejoulu, yksinäisyydessä vietetty rauhallinen juhla tai jotain siltä väliltä, siihen kuitenkin toivottavasti mahtuu mukaan joulun tärkein vieras.  Hän ei tunge juhlaasi väkisin, mutta ei myöskään kieltäydy arastakaan kutsusta.

Vanhan uskon mukaan Jeesus-lapsi ei synny jouluna ainoastaan seimen oljille, vaan hän syntyy jokaisen häneen uskovan sydämeen.  Hän tekee kotinsa meidän keskellemme, asettuu vieraaksi meidän joulupöytäämme ja tulee mukaan niin iloon kuin itkuunkin.  Hän tulee kuin tuttu vieras: talon tapoihin sopeutuen.

Toivon, että voit toivottaa tämän tärkeimmän jouluvieraan tervetulleeksi.  Olkoon joulusi siunattu!

Tavataan verkossa - ja oikeassa elämässä myös!

Kun 23 vuotta sitten tulin Riihimäen seurakunnan palvelukseen tiedotussihteeriksi, oli uutta viranhaltijaa varten hankittu uusi kirjoituskone.  Eikä mitä tahansa konetta, vaan oikea sähkökirjoituskone, sieltä aikalaistensa modernimmasta päästä.  Muistan tervehtineeni sitä ilolla: sillä kelpasi naputella seurakuntauutisia, ilmoituksia ja uutisjuttuja paikallislehtiin.

Vuosien varrella koneistus muuttui.  Ensimmäinen tietokone oli suuri ja sen ohjelma kankea.  Vaikka kuinka huolellisesti koitti toimia ohjeiden mukaan ilmestyi ruudulle tämän tästä teksti:  Syntax error, vapaasti suomennettuna: Ei pelitä!

Aikanaan sitten koneet ja ohjelmat kehittyivät ja muuttuivat sekä luotettavammiksi että helpommiksi käyttää.  Kirjoituskoneesta luovuin kokonaan 90-luvun puolivälissä ja samoihin aikoihin viestintävälineiden kehitys kiihtyi joka rintamalla.  Ilman kännykkää ei enää selvinnyt, pian alettiin tiedot hakea googlettamalla ja sähköpostista tuli käytetyin yhteydenpidon muoto.

Seurakunnan elämässä viestintävälineiden kehitys on toisaalta muuttanut paljon, toisaalta taas hämmästyttävän vähän.  Kun nyt kirjoitan tätä elämäni ensimmäistä blogia, on tilanne teknisesti täysin toinen kuin kirkollisen urani alussa.  Kun teksti on valmis, tarvitaan vain napin painallus ja se on jossain bittiavaruudessa –ja silti siitä kiinnostuneiden luettavissa heti paikalla.  Kirjoituskoneen aikakaudella aikaa tekstin kirjoittamisesta sen julkaisemiseen meni yleensä päiviä, joskus viikkoja.

Yhteistä eri vuosikymmenten kirjallisille tuotoksille on kuitenkin pyrkimys paitsi välittää tietoa myös sanoa jotain merkityksellistä uskosta, Jumalasta, taivaasta tai kristityn elämästä maan päällä.  Tässä ja tulevissa blogeissa –jos Jumala suo- tahtoisin täyttää tätä tehtävää ja omaa kutsumustani evankeliumin julistajana.  Sanoma rakastavasta Jumalasta on sama, vaikka sen kertomisen välineet vaihtuvat.

Seurakunnan vahvuus sanomansa välittäjänä on kasvoista kasvoihin kohtaaminen.  Siitä emme saa missään vaiheessa luopua, sillä ihminen tarvitsee ihmistä.  Tarvitsee katsetta ja ääntä, käden kosketusta ja puheen kaikkia sävyjä itse sanoman sisällön lisäksi.  Mutta nettiin kirjoitettu ja sieltä luettu blogi voi toimia keskustelun ja ajatusten herättäjänä ja muistutuksena siitä, että on olemassa kirkko ja seurakunta, on olemassa kristittyjen yhteisö, johon sinäkin voit halutessasi kuulua.  Ja vaikka nyt kohtaamme tämän kirjoituksen välityksellä minä olen olemassa, ja sinä myös.  Jos haluat, voimme tavata myös elävässä elämässä.

Tervetuloa!

Tervetuloa blogiini. Blogi on avattu 10.11.2011. - Tervetuloa uudelleen!